7.7.

Antti:

Keskyönjälkeen, Liettua-Puola rajan valuutanvaihtopiste
Edellinen liftarimme jäi pois jo ajat sitten. Liekö huonoa tuuria vai kohtalon ivaa, mutta tälläkin kertaa liftarin aikana hajosi osa kultaamme: ZAMin lähivalot menetettiin, ja jouduimme ajamaan yössä pitkin valoin vasten ystävällisiä liettualaisia autoilijoita. Matkan varrelta löytyi kuitenkin tälläkin kertaa apu: ensisijaisesti rekkapysäkiksi omistautunut huoltoasema tarjosi avun uusien lamppujen kautta. Apu oli myös liftarimme, joka toimi aseenamme, muurinmurtajana kielierojen esteistä suurinta vastaan.
Liftarille tarjosimme korvaukseksi avuistaan ystävyttämme, sekä tupakka-askin, josta matkaaja oli ikuisesti kiitollinen. Mies (tai poika) matkalla Liettuasta länteen, hän, jolle liftaus merkitsi vapautta ja rock, rauha sekä rakkaus ruumiillistui määränpäistä suurimmassa: Blues-konsertissa

matkalla rekkajonossa pimeys valtaa zamin...

...ja puolassa.
Tervetuloa takaisin länsimaihin. puolan ja liettuan raja on kuin henkinen rautaesiriippu kylmän sodan ajoilta. Amerikkalaisuuden ihannointi näkyy ja kuuluu, eikä sitä peitellä. Vain puolan agrikulttuuriset juuret sitovat sitä erottumaan yhdysvaltojen etelävaltioiden loputtomasta kaupunki-erämaa -merestä. ja taas jätämme taaksemme yhden Vegasin, 'Donaldseineen ja laatikkotalokasarmeineen kadotessamme viljapeltojen aavikon pimeyteen, löytääksemme itsemme uusien neon-valojen alta....

Nämä tähdet eivät loista,
liikenneympyröissä elämme hetken
tullaksemme uuteen suuntaan
uudestaan ja uudestaan.