12.7.



Antti:

Leirintäalue luonnonkauniissa Tsekkiläisessä maisemassa.
Matka jatkuu. tänään jätimme Prahan ja suuntasimme jälleen etelää kohden. Matkaan tarttui hostellistamme suomalaisheebo, Pete, joka on päivän aikana osoittautunut oivaksi lisäksi autokolonaamme. vaikeki ajokorttia ja skebanskulaustaitoa omaakkaan.
Pete: teidän seurassanne ei varmaan normaali pää kestäis
Antti: Ja mitä se kertookaan sinusta?
Ari: Meidän seuraan ei normaaleita edes huolita.
Pete: No jos kuulisitte mun juttuni niin ehkä te karkaisitte mun seurasta...
Peten jutuista ei liiennyt enempää, joten jäämme odottelemaan jatkoa innolla...

Matkalaistenlisäyksen lisäksi päivään kuului myös paljon muuta, ja päivä parani loppua kohden (ja paranee edelleen...)
...Matkatessamme Tsekkejä etelään tie on muuttunut yhä mutkaisemmaksi ja mäkisemmäksi. Myös maisemat ovat parantuneet, ja tälläkin hetkellä ryhmäämme ympäröivät vuoret ovat samalla sekä sanoinkuvaamattoman kauniita että myös henkeä salpaavia.
...Tämän päivän määränpäässämme (täällä paikassa jonka nimeä en edes nyt muista) sattui reissun ensimmäinen sakkoihin johtanut kommellus, kun eksyimme bussillamme paikallisen kaupungin vanhaan osaan, jossa tielle osui tietenkin poliisi. Touhu oli jonkin paikallisella kielellä kirjoitetun kyltin mukaan laitonta, joten sakothan siitä sai. Onneksi diplomaattinen Hra Partanen onnistui esittämään köyhää opiskelijaa erinomaisesti sillä seurauksella että sakot tippuivat puoleen, n. 500 korunaan (100mk)
Totesimme huvin hintansa väärtiksi, sillä mm. ohikulkevien ihmisten katseet sekä erään kuvausryhmän pasmojen sekoittaminen olivat hyvää vastinetta pikavoittoon sijoitetulle pääomalle.
P.s. toivottavasti ZAMia ei nähdä tulevaisuudessa National Geographicsin tai lonely Planetin dokkareissa.