16.7.

Antti:

(maanantai) Rimini edelleen
...Sofian lähdettyä eilen etelään jäimme poikaporukalla viettämään yöelämää Riminin rannoille. Ajoimme Spinkin parkkiin lähelle Riminin keskustaa ja lähdimme iltapalalle paikalliseen pizzeriaan. Ruokien hinnat (etenkin veden) tuntuivat olevan häilyväisiä, mutta ruoka oli silti erinomaista. Turistithan maksavat aina ekstraa, eikä siihen tarvita edes tippiä...
Syötyämme tarkoituksemme oli palata autolla ainoastaan käymään, mutta jussin ja Juhan kiivettyä auton katolle ja aloitettua torvien huudatuksen nousimme muutkin katolle, ja kuinkas muutenkaan alkoivat kitarat jälleen soida. Tämä lisäsi ohikulkijoiden intoa hurraa- sekä love and peace -huutoihin.
Törmäsimme myös muutamiin ohikulkijoihin, jotka vaivautuivat jäämään jopa kuuntelemaan meitä.
...yksi ryhmä oli 4:n tytön ryhmä Milanosta, jotka olivat viikonloppulomalla Riminissä. He kirjoittivat myös muistelo-kirjaamme oman puumerkkinsä, joka muistuttaa lähinnä tetra-hydro-kannabinoolia...
Nyt on taas kuuma, ja päivä on meille siestaa...

---

Rimini, Cattolica, allover the beach.
ach! Takaisku. Jussi joutuu taskuvarkaan uhriksi riminin yössä. Varas vie kännykän sekä rahat lompakosta, muttei itse lompakkoa, joten taskuvarkaan ironia sekä taidolla mässäily on läpi-iskevää...
Niin tai näin, paikallinen lähipoliisi, Carabineri auttaa vain rikosilmoituksen verran, mutta se voi auttaa kotimaassa, jotta edes jotain voisi saada takaisin...
Onneksi matkashekit ovat yhä jäljellä, jotta voimme hakea lisää rahaa...lisää ruokaa. Pizzeria ja jälleen loistava margerita. Kyllä ruoka kotimaassaan on aina parasta. Tapaamme kioskilla parkkilippua ostaessamme paikalliset myyjättäret, jotka suostuvat lataamaan kopissaan kännykkämme akun. Kiitokseksi ostamme heiltä kortteja ja postimerkkejä, sekä tarjoamme paikkaa vieraskirjassamme.
Matka jatkuu, ja ZAMin asukkimäärä laskee kahteen, kun myös ari ja Juha päättävät suunnata pois Riminiltä, kohti Firenzeä, junalla...
Päivä on viileämpi kuin edellinen, suuntaamme rannalle...