29.7.

Ari:

Hampuri ~08:00
Rave safe, man! Viimeinen varoitus tapaamaltani saksalaistytöltä ennen Hampurin synkimpään teknoluolaan astumista. 20:n DM:n hintainen sisäänpääsymaksu tuntuu lähes naurettavan alhaiselta. Leima käteen, ovi auki, ja laskeudun alas pimeyteen...
Voimistuva musiikki johdattaa minut suoraan kellariverkoston sydämeen. Savua ja valoja. Farkkupaitoja, verryttelypukuja ja trendikkäitä designvaatteita kaikki sulassa sovussa keskenään. Kaiken rotuisia ja ikäisiä ihmisiä; Ravejen perusteesit elävät ja voivat hyvin. Valtavankokoinen peilipallo keskellä salia jakaa valon tuhansiin pieniin säteisiin, jotka kieppuvat villisti pitkin seiniä. Kiertelen hetken aikaa päämäärättömästi ihmisten joukossa, mutta jo kohta löydän itseni korokkeelta tanssimasta. Paul van Dyk.
Paikka on kuin suunnaton musiikille pyhitetty temppeli, jossa DJ:tä palvotaan jumalana. Stroboskooppi leikkaa savusta sakeaa ilmaa ja katkoo liikkeet tunnistamattomiksi. Ihmisiä ei enää ole: On vain progressiividen teknon sykronoima raskaasti liikkuva massa.
Musiikki virtaa neutriinojen tavoin lävitseni jättäen jälkeensä humalluttavan tunteen. VJ:n valkokankaalle heijastamat psykedeeliset kuviot vaivuttavat minut transsiin. Aistin alapuolellani tanssivista ihmisistä virtaavan kuumuuden, mutta tietoisuuteni on jo muualla. Värejä ja muotoja. Kiinniolevilla silmilläni näen edessäni koko Maailmankaikkeuden, ja tulen yhdeksi sen kanssa. Äärettömyydessä me leijumme ylös, ylös ja yhä korkeammalle. Päättymättömältä tuntuvan hetken kuluttua uupumus palauttaa minut ruumiiseeni ja poistun lepäämään viileään ulkoilmaan.
Chill Out-alueen rauhallinen musiikki ja pehmeä sohva tasoittavat sydämenlyöntini. Viereeni istuva poika kysyy onko minulla kaikki hyvin ja päädymme keskustelemaan Suomesta. Lopulta Psy-tranceksi vaihtunut musiikki ja tölkillinen Red Bullia saavat minut taas liikkeelle.
Tällä kertaa tyydyn tanssilattiaan ja tulen osaksi massaa. Sven Väth. Psy-trance on nimensä mukaista ja hyvin toimivaa. Hetkessä olen taas kaukana, jossain toisessa ajassa ja paikassa. Matkani keskeytyy kun takanani tanssiva arjalaisen rodun prototyyppi taputtaa selkääni ja selostaa jotakin paikan erinomaisuudesta. Nyökään kevyesti vastaukseksi ja jatkan musiikin hengittämistä.
Maailma ympärilläni päättyy suvanto-vaiheeseen. Pysähdyn hetkeksi ja avaan silmäni. Vieressäni seisova kaunis tyttö hymyilee minulle. Korjaan hiusteni asentoa ja hymyilen takaisin. Taivas.
~A~

Antti:

Matkalla Hampurista Köpikseen
Hampuri toimi, jopa ihmeen hyvin, se sai Arin kirjoittamaan ensimmäisen kunnollisen kappaleen Matkakirjaamme. Hampuri oli toki muutakin kuin Raveplace, arin taivas. Juhan lähdettyä, me muut suuntasimme kohti Hampurin stadtsparkia, kaupungin puistoon. Paikka oli hieno, uimamahdollisuudella ja kaupallisella teinidiskolla reunustettu perinteinen kaupunginpuisto. Grilli, Persialaisia, Meksikolaisia, Japanilaisia, Suomalaisia... ja me =). Kulttuuriruokaa ja nautintoa hyvässä seurassa myöhään yöhön. Matka jatkuu ja hampuri jää taakse. Auto toimii miten toimii. Matkalla, jonossa, laivassa, tiellä...ja tanskalaisella P-alueella. ei telttoja, var såGod. Niinpä niin. yö ja auto neljälle, minä katolla.