6.7.

Juha:

Aamuyö
Olen kävelykone matkalla parakille (ei minnekään, olen vain matkalla. Liike ja ilman sametti ovat voimani.)
Ja siinä talossa on puiset rappuset ja reunusti puiset kaiteet.
26 parakinovea poika potkii sisään, ei pääse. Olen sisällä olen sotilas performanssitaiteilijajuiceleskinen. Syön kaiken ja suljen muut ulos. Olen lomalla ja oma itseni. Kilpailen korppien kanssa ja häviän tietenkin. Vahtikoirat lähes nielevät takaisin.
Ja siinä talossa raput ovat kiveä ja kaiteetkin muovia.

Sofia:

20:30
VAURIO! SPINK OSOITTAA MIELTÄÄN ENSIMMÄISTÄ KERTAA. Pelastaako Leatherman ja rautalanka perheemme pulasta? Spinkin pohja on läpeensä mätä. Toiset potentiaaliset liftarit (2 poikaa) päätti autettuaan jalkojensa olevan nopeampi ja varmempi kyyti Kaunakseen johon mekin ehkä vielä joskus päädymme.

on the road again...


Antti:

Tie Vilnasta Kaunakseen , yön alku
1. Koneongelma on pieni, vain vähän löystynyt kaasuvaijeri, joka on ensimmäisen liftarimme ansiota.
Pieni ongelma, korjattavissa, mutta jotain mikä pakotti meidät pysähtymään. Tämä saattoi olla esimakua siitä mitä voi olla edessä: On oltava valmis pysähtymään minne tahansa, pyytämään apua keneltä tahansa, kohtaamaan mitä edessä on. Vika konerikkoon ei ole liftarin syy, vaan kaikki hajoaa joskus.
Ja niin kuin aina, vika korjataan ja matka jatkuu. eikä aikaakaan Kun meillä on liftari matkassa taas, matkalla Kaunakseen...