24.7.

Sofia:

Pariisi
Olen humalassa.
Eiffel on valaistu ja kylpee laskevan auringon purppurassa. Viimeisetkin turistit ovat lähteneet, on hiljaista vain Nina Simone laulaa korviini tummaa, syvää melodiaa. Olen tyyni mutta joillekin tämä on liikaa.
Kaupunki valvoo verkkaan vielä kun minä käperryn makuupussiini uneksimaan. Avaan silmäni aamulla japanilaisiin pukeudun jenkkien aikana enkä hetkeen uskalla nousta. Lafayette, Louvre, Notre Dame ja illalla Tino Rossi
Capoeiraa, tangoa ja tulitanssijat. Tuli hypnotisoi pyöriessään, kieppuessaan pimeässä afrikkalaisen bongorytmin tahtiin. Alkukantainen heimorituaali, juhla, kokoontuminen. Vaalea nainen havahtuu välillä tanssimaan hurjasti, katseiden ympäröimänä mutta sitä huomaamatta. Tyyni ilme ja katse, Hyppy, kierähdys, hän on kaunis, tulen valaisemana. Rinnat ovat pystyt hikinorojen alla kuin kaksi suurta kypsää hedelmää, valkean kankaan alta.
Mustien miesten matala laulu nousee, kumpuaa, kurottaa vatsanpohjasta asti. Makean kirpeä haju alkaa leijua eri suunnista. Kädet askartelevat hetken, pieni kipinä syttyy ja vaeltaa kädestä käteen, huulilta huulille. Henkäys, hymy, nauru, palvon iloa ihmisten kasvoilla.
Kaksi pariisilaista miestä ja koira katselevat kauan ja tulevat vasta sitten. "We came because we saw you, and you were so beautiful." Oui tres jolie. Olen imarreltu, naurahdan. Lähdemme Juhan kanssa kun poliisi tulee sanomaan että soitto loppuu nyt. Vaellamme autolle, nuokun, nukun ja herään taas liian aikaisin. Olen hetken kiukkuinen ja uupunut.
Ystävällinen sielu kuitenkin korjaa hyvyyttään taas sairastuneen Zamimme ja matka jatkuu riemukaarirallin kautta Amsterdamia kohti. Ari yllättää samalla ruusulla ja kauniilla lauseella. Merci beaucop. Ilahdun eikä hyvä olo katoa vaikka kitara kopsahtaa takaraivoon. etu revoir, Paris.