Polvenkorkuista kosteaa heinää
pehmenennyt vehreys pimeässä
nyt jää metallijalkojen alle
kun valloittajat tulevat lautasillaan
maan matosten kanssa juttelemaan

Ihmisten huominen on vissi juttu
Sitä yhdessä pohtien päätetään
Mihin huomenna kasaantuu kolarisuttu
Mihin Tokion pörssissä herätään


Virtaviivaista linjaa


Hiljaa hinaa ahteriansa
hiljainen avaruuden valloittajakansa
valloittaen planeetan toisensa perään
peräten kaikkia luonnonvaroja
maan kaikkia luonnottomia saloja uumenista
kuumenemista peläten pinnan alta
valta räjähdyksen pelottaen
valottaen kuvia huomisesta

Hyviä tyyppejä koko kansa siinä kaikki
kaikki se kuitenkin meni ahneuden piikkiin
piikkien painuessa yhteiseen suoneen
vuokseen joka tukkeudu ei liiasta yliantamisesta
yliantaneensa koki kuitenkin jokainen
Joka itsensä ruokkimista ei voinut enää jatkaa
matkaa jolle uhassa oli tulla loppu
hoppu jolle nälkä määräsi vauhdin
taudin joka tappoi puolen kansaa
Ansaa jonka laukeaminen voitoksi kääntyi
vääntyi muodottomaksi kuolleiden liha
piha jäätynyt jossa soppaluut tehtiin
lehtiin ilmoitus keitonjaosta kaikille
Onnellista loppua tällekin sadulle.


palanneet eivät alukset ahneen kansan
kanssaan korvauksia, tai edes Viinaa
Piinaa tuntien uudet kerjäläiset
Kerjäämään jättäen kaikki naiset.
Kotimaiset. Miehetkin. Lapset ja vanhat.




Hei...
Avaruudessa kaikuu