Puustapudonnut omena


Meille tuli ero syyskuussa
Tuuli pyrki takintaskuihin ja nosti muistot mieleeni
Kuinka kaikki oli ennen hyvin, kun esiriippu nostettiin

Se söi aamupuuron, jätti valot eteiseen
ja aina kun se palasi oli helvetti valloillaan
Ei koskaan tiskit puhtaita, ei viina koskaan suunmukaista
aina kännissä huitoi nyrkeillään vaikkei koskaan tahallaan
Se oli ihan OK mieheksi, eihän täydellistä ole olemassakaan

Huomasin muuttuneeni vuosien varrella
ehkä routa oli kaivanut sisimmästäni mallin
ja muovannut minusta isäni mukaisen
Mieheksi jota vihasin olin itseeni tyytyväinen
Join kupin kahvia aina kun väsytti ja arvasin syypään ennen muita

Kirosanojen tulvassa luulin kuulleeni
kun oven perässäsi suljit