lindstorm.org :: olen...

faktoja | historiaa | ci:vi: | kuvia | testituloksia

Antti Jukka Lindström syntyi Jukka Lindströmin sekä Marjatta Inki-Lindströmin ensimmäiseksi (ja viimeiseksi) lapseksi Loimaan keskussairaalassa keisarinleikkauksella tiistaina, 28. kesäkuuta 1982. Oli poika poloinen vielä syntyessään sen verran pieni, että verikokeen ottamiseksi riittävän iso suoni löytyi vasta kantapäästä. Kun ei syntyessään Antti ihan täysissä ruumiinvoimissaan ollut, laitettiin Antille Loimaan sairaalassa letkut päähän ja kiidätettiin Turkuun. Alkuvaikeuksien jälkeen uusi elämä näytti valoisalta, ja alun ongelmista selvittiinkin ilman suurempia traumoja.

Ensimmäiset vuotensa Antti-poika vietti isovanhempiensa luona Loimaalla sekä Jokioisilla. Isovanhemmat saivat ruokkia, vaatettaa, riisua, paapoa ja ulkoiluttaa pientä eksperttiä, joka keskittyi lähinnä kasvamiseen sekä erinäisten arkipäiväntaitojen oppimiseen. Kun isovanhemmat saivat jäädä Antin muuttaessa asumaan Forssaan, pääsi Antti päivähoitoon pitkäaikaisimman ja rakkaimman hoitotätinsä, Maijan luokse, jossa pikku Lego-insinööristä kasvoi kynämies sekä oikea seurapiirituttavuus. Ihan niin rakas paikka oli hoitotäti Maijan koti että Antti-poika polki sinne kylään Plaston muovitraktorilla kotoaan omin päin kerran, ja sujuvasti vielä valehteli olevansa ihan vanhempien asialla.

4-vuotiaana Antti muutti Forssasta naapurikylään Jokioisille, Isänsä kotipaikkakunnalle asumaan, mutta huoleton elämäntapa puissakiipeilyn, isovanhemmilla vierailun sekä mattomajojen rakentelun muodossa sai jatkua. Jo reilusti ennen koulua Antti oppi kirjoittamaan sekä laskemaan, molempia piirustustaitojensa avulla. Oli helppo piirtää ensin aurinko, ja sen jälkeen kirjoittaa sana alle. Loogisuudesta viis, taidot opittiin ja niillä ensimmäiset kouluvuodet sujuivatkin helposti Kalakosken ala-asteella, joka oli yksi Jokioisten kunnan "kyläkouluista".

Kolmannen luokan alussa Antti joutui auto-onnettomuuteen, jossa hän itse oli osallisena pyörällä. Ilman kypärää, lento auton yli sillankaiteen viereen tuotti tulokseksi kahdesta kohdasta katkenneen jalan sekä useita tikkejä päähän. Toipuminen vei kuukausia, mutta Antti parantui kolarista täysin, eikä muistinmenetyksen vuoksi tilanteesta jäänyt edes henkisiä traumoja. Samaa ei voinut sanoa kolaripyörästä, joka vääntyi lähes muodottomaksi, mutta osaavan Viljo-papan käsissä vanha runko taipui vielä sen verran suoraksi, että sillä koettiin monet seikkailut vielä onnettomuuden jälkeenkin.

Peruskoulu oli suurimmaksi osaksi helppoa aikaa. Niin ala-aste kuin yläastekin sujuivat aika kivuttomasti, eikä Antti-poika juurikaan panostanut kouluun, vaan lähinnä kaikkeen oheistoimintaan kuten erilaisiin kerhoihin sekä seurakuntatoimintaan. Kerhoista valittiin kaikkein vähiten poika-lapselle sopivat: tekstiilikäsityökerho, tanssikerho sekä näytelmäkerho. Produktiivisuus oli kuitenkin huipussaan, sillä Antti oli mukana esiintymässä näytelmissä, tanssimassa Aerobicin SM-kisojen yhteydessä järjestettävissä nuorisotanssikisoissa kahta epävirallista SM-mestaruutta, ja toteuttihan Antti omien suunnitelmiensa pohjalta tekstiilikäsityökerhossa oman asukokonaisuudenkin.

Peruskoulun jälkeen triviaaliratkaisuna Antti siirtyi lähimpään lukioon, Forssan Yhteislyseoon, jossa kouluaktiivisuus jatkui samalla mallilla: Tärkeämpää oli kaikki oheiskrääsä, ei niinkään itse asia. Lukiossa Antti innostui oppilaskuntatoiminnasta, ihan siinä määrin että toisena vuotenaan Antti pääsi johtamaan koulun oppilaskunnan hallitusta, ja siinä sivussa käymään kouluakin. Myös opiskelijajärjestötoimintaan Antti intoutui mukaan niissä määrin että hänet nähtimään jopa varapuheenjohtamassa Suomen Lukiolaisten Liiton Varsinais-Suomen piiriä. Kouluinnon vähyydestä huolimatta Lukio tuli päätettyä alkuperäisellä 3:n vuoden aikataululla, ja YO-lakiksi hankittiin yksi viimeisistä aidoista suomalaisista Fredrikssoneista.