|
Maailma oli pessyt kasvonsa. Vuosituhansia kestäneen kehittymisprosessin aikana globalisaatio oli vallannut maailman käsikädessä federalististen yhtenäisyysaatteiden kanssa raivaten tieltään itsekkäät nationalismin kannattajat. Noiden ruttoakin pahemmiksi maanvaivoiksi kasvaneiden vanhoillisten sekä barbaaristen aatesuuntien kannattajien rintama oli murrettu pitkäänkestäneellä väsytystaktiikalla, ja vihdoin massaliikkeen kuihduttua pois kiihkoilijoista muodostuneen ydinjoukon ympäriltä oli ongelmapesäke likvitoitu vähin äänin, mutta perusteellisesti. Eri kulttuurien edustajien yhdistyminen yhdeksi suureksi kansaksi oli saavutettu -- joidenkin mielestä jopa hieman kyseenalaisin keinoin -- ilman sen suurempaa vastarintaa. Euroopan Unionin kaltaisista yhtenäistämisen voimannäytön epäonnistumisista oltiin osattu ottaa opiksi, eikä silloin tehtyjä virheitä toistettu tällä kertaa. Taustatyöt sekä valmistelut, jotka oltiin tehty suurimman koskaantapahtuneen yhtenäistämisprosessin eteen olisivat dokumentoituna vieneet enemmän tilaa kuin henkilöstömäärä, jonka maailman senhetkeisen väkiluvun laskemisprosessi olisi vaatinut. Suurimmaksi ongelmaksi kesken projektin toteutuksen oli noussut maailmanlaajuinen kaupankäynti. Maiden sekä maanosien rajojen hävittyä oli jäljelle jäänyt ennen aluekohtaisesti toimineet valuutat, jotka joskus ammoisina aikoina olivat olleet yksi merkki jonkin maan itsenäisyydestä. Tätä määritelmää oli sittemmin hyväksikäytetty päinvastaisessa mielessä, kun yhtenäisen rahayksikön ympärille oltiin yritetty muodostaa valtio. Rahan voima oli kuitenkin yliarvioitu, sillä sitäkin suuremmaksi voimaksi oli prosessissa noussut kulttuurillisten eriävyyksien muodostamat voimat, jotka myöhemmin kaatoivat koko hankkeen aiheuttaen maailmanhistorian suurimman ekonomisen katastrofin, josta toipuminen kesti koko maailmalta useita sukupolvia. Toinen, vielä suuri ekonominen katastrofi miltei onnistui toteutumaan, ellei maailmanlaajuinen radikaali talousrakenteen muuttaminen olisi onnistunut pelastamaan koko ihmiskuntaa. Pakollisena nähdyn muutoksen jälkipuinnit kestivät kauan, ja taistelu siitä, oliko pikainen muutos ollut kehitystä vai pikemminkin sen vastakohta, jakoivat mielipiteitä niin vahvasti, että uusi maailma miltei ajautui lyhyen historiansa ensimmäiseen sisällissotaan. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että kenelläkään ei ollut siihen menessä osaamista, tai saatika sitten kokemusta maailmanlaajuisen järjestäytymisen organisointiin, joten viimeinen sana saatiin sanottua, ennenkuin mitään suurempia menetyksiä ehti tapahtumaan. Rahatalouden epäkohdat sekä ongelmat selvisivät todellisesti vasta kun valuutat olivat menettäneet toiminta-alueensa, ja levinneet maailmanlaajuisiksi maksuvälineiksi. Valuuttaväärinkäytökset pääsivät horjuttamaan pelottavasti maailmantaloutta, kun missään ei pystytty enää tarkasti todistamaan jonkin tietyn valuutan verrannollista arvoa, koska ennen valuuttojen arvonmuutoksien seuraamisesta huoltapitäneiden, valtiokohtaisten pankkien toiminta vaikeutui rajojen poistuttua, eivätkä niiden resurssit enää riittäneet arvonseurantatoiminnan ylläpitämiseksi. Lyhyellä aikavälillä kokonainen järjestelmä kaatui heikoimpien lenkkien pettäessä ensiksi kaataen mukanaan toinen toistaan merkittävämpiä tekijöitä, kunnes koko systeemi oli vahingoittunut niin pahasti, että sen toimintaa ei olisi voitu palauttaa toimintakuntoiseksi enää millään keinoilla. Valuuttojen menettäessä arvonsa maailmaa uhkasi palaaminen esihistoriallisilta ajoilta juurensa juontavaan vaihdannaistalouteen, joka ajatuksena järkytti suurta osaa uuden maailman lapsiksi leimautuneista edistyksenvaatijoista, jopa pahemmin kuin tieto johtopäätökseen johtaneesta katastrofista. Käytäntö sekä lyhyen aikavälin laajamittaisista pilottikokeiluista saadut tulokset kuitenkin osoittivat tietä: henkisiltä kyvyiltään kasvanut ihmisrotu osoitti kypsyytensä abstraktin käsitteen käyttämiseen kaupankäyntivälineenä. Kokeiluiden jälkeen massiivisen muutoksen alla parhaaksi abtraktiksi kaupankäyntivälineeksi, Uudeksi Valuutaksi osoittautui ajatus, jonka käyttämisestä kaikilla oli elämänmittainen kokemus. Uutena Valuuttana ajatuksella oli myös monia muita vahvoja puolia, kuten sen arvon itsemääräytyminen: Kaupankäyntitapahtumassa ajatuksen arvo muodostui yhteisymmärryksessä ostajan ja myyjän välille. Siirtyminen Uuteen Valuuttaan onnistui käytännöntasolla kaikkia odotuksia helpommin, kun kaikki nöyrtyivät käyttämään uutta valuuttajärjestelmää ymmärtäen, että vanhalla mallilla jatkaminen saattaisi olla kohtalokasta koko Uudelle Maailmalle. Asian seurauksia pohtiessa suuret Uuden Valuutan miljonäärit, jotka ennen olivat olleet "neroiksi" kutsuttuja henkilöitä, kuten Tiedemiehet sekä Filosofit, uhrasivat tuoretta, arvon saanutta omaisuuttaan surutta Uuden Valuutan pitkäaikaisten vaikutusten tutkimiseen. Faktaa oli kuitenkin myös se, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa abstraktinen käsitte oli kiistattomasti noussut arvoa omaavana asiana materian yläpuolelle. Pikaista muutosta seurannut taloudellinen, koko Uuden Maailman laajuinen taantuma oli lyhytaikainen, ja johtui lähinnä vanhoillisten käsitteiden määritelmien uusimisesta. Siitä selvittyään Uusi Maailma osoitti, että muutoksista huolimatta ei talous ollut pääsuuntauksiltaan muuttunut mihinkään: pian Uuden Maailman talouden johtaviksi tähdiksi nousivat Uutta Valuuttaa käsittelevät tietopankit, jotka olivat kevyen rakenteensa vuoksi paljon aiemia, vanhan maailman pankkeja kannattavampia. Nämä alunperin yksityisin voimin perustetut yhtiöt saivat kuitenkin pian niskaansa koko joukon väärinkäytös- sekä korruptiosyytteitä, jonka jälkeen Tietopankkien muodostama järjestelmä päätettiin siirtää Uuden Maailman alaiseksi yleishyödylliseksi organisaatioksi. Tietopankkijärjestelmä oli kuitenkin osoittanut haavoittuvaisuutensa, ja siten se poiki perässään toisen Uuteen Valuuttaan siirtymisestä hyötyneen teollisuusalan arvonnousun, nimittäin myös Tietoturva osoittautui aiempaa tärkeämmäksi, ja sen kehittämiseen alettiin panostaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Myös Uuden Maailman oikeuslaitoksen rikoksien kärkeen nousseiden Vaitiololupausrikkomuksien tuomiota rankennettiin siten, että niistä tuli jopa tappoa ja kuolemantuottamusta vakavampi rikos. Monien vaikeuksien kautta Uusi Maailma selvisi yliherkkyysoireita muistuttavista ongelmista, ja alkoi toteuttamaan yhdessä alkukantaisessa uskonnossakin mainitun kaltaisia lupauksia "tuhatvuotisesta rauhasta". Loppu |
"Kerran aloitin mielenkiintoisen ajatusleikin mietteestä, jonka sanoman mukaisesti
'Köyhällä on halvat huvit'. Tästä hieman väännellyn negaation pohjalta tein pää-
telmän, jonka mukaan 'Rikkaiden huvit ovat sitten varmasti todella kalliita'.
Mietin, että rikkaana huvitteleminen ei varmastikaan ole helppoa, kun täytyy sa-
malla pitää huolta, että lysti maksaa. Siksi kehitin itselleni varasuunnitelman
sitä varten, että jos joskus sattuisin rikastumaan:
Menisin ensimmäiseksi turvapalveluita tarjoavaan firmaan, ja vuokraisin sieltä it-
selleni henkivartijat. Tämän jälkeen kävisin hakemassa kaverini mukaan, jonka jäl-
keen matka jatkuisi johonkin maamme pääkaupungin hienostobaariin. Sinne saavut-
tuamme ohjeistaisimme Baarimikkoa juottamaan meidät totaaliseen humalaan (Minähän
en tunnetusti juo alkoholia, tai käytä muita päihteitä. Nyt olisi kyseessä poik-
keustapaus, joka olisi välttämätön säännön toteuttamisen kannalta.) ja sen jälkeen
potkimaan ulos baarista (turvamiehinemme). Tämän yhtälön toteuduttua jatkaisimme
umpitunnelissa, kalliiden viinojen alkoholit suonissamme matkaamme henkivartijoi-
den opastamana kohti lähintä Kama-storea (sellainen kännykkäliike).
Kamassa ostaisimme matkapuhelimia useiden kymmenien tuhansien markkojen edestä,
valikoiden eri malleja äänekkäästi siihen tapaan, kun normaalisti Köyhät notkuvat
alkoholin vaikutuksen alaisina Hesburgerin kassalla valikoiden tarkkaan vertaillen
eri aterioita keskenään, huudelleen typeriä kommentteja -ei kenellekään- sellai-
seen ääneen, että varmasti jonon viimeinenkin tietää heidän olemassaolostaan.
Kännykät ostaisimme hartaalla valikoinnilla, YHDEN KERRALLAAN, ja ottaen jokaisen
eri laskuun, maksaen isoilla rahoilla, välillä luottokorttia vinguttaen.
Tämän jälkeen sulloisimme ostamamme matkapuhelimet juurityhjennetystä yleisestä
roskakorista varastettuun mustaan jätesäkkiin, jonka sitten heittäisimme olalle
kuin joulupukki lahjasäkin jouluaattona, ja jatkaisimme matkaa kohti jotakin avo-
inta yleistä aluetta.
Paikalle päästyämme alkaisimme vielä köykäisessä sivutuulessa heiluen huudella
ihmisille kovaan ääneen, että nyt olisi tarjolla ilmaista tavaraa säestäen mark-
kinointiamme nuotinvierestä lauletuin joululauluin sekä typerin 'HOUHOUHOU'- huu-
dahduksin. Ne rohkeimmat, jotka uskaltaisivat tulla jututtamaan typerästi käyt-
täytyviä, vanhalta viinalta haisevia jupintapaisia idiootteja, saisivat palkin-
noksi rohkeudestaan tuliterän kännykän takuulapuksi kelpaavan ostokuitin kera.
Jos ei lahjojen jakeleminen ottaisi tuulta siipiensä alle niin hyvin, että pysty-
isimme vielä hyvässä humalassa hommaa jatkamaan, pitäisimme ruoka- (ja juoma-) ta-
uon läheisellä grillikioskilla, ostaen sieltä vahvaa kaljaa sekä jotakin rasvais-
ta, tulipiirakan tapaista mählättävää. Tämän jälkeen jatkaisimme aulista jakeluam-
me, tällä kertaa tosin tulipiirakan jäljiltä pyyhkimättä jäänein, rasvamähläisin
käsin, joka tekisi lahjan saamisesta vastaanottajalle asteen verran ikävämmän ta-
pahtuman.
Jakelun loputtua olisi myös huvi lopussa, samoin kuten alkoholin vaikutus
veressämme, ja voisimme mennä onnellisina kotiin tietoisena hyvin onnistuneesta
huvitteluretkestä.
...tämän kaiken mietittyäni tajusin:
1. huvini oli ollut yllättävän halpaa, jopa ilmaista
2. olevani edelleen köyhä"